Ohimennen vain,
hipaisit.
Enkä minä voinut enää unohtaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Ohimennen vain,
hipaisit.
Enkä minä voinut enää unohtaa.
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Saimi72 | Kevätyönä! | 28.4.2012 | 0 | Runo |
Saimi72 | Rikki | 25.3.2012 | 5 | Runo |
Saimi72 | Nimetön | 17.3.2012 | 10 | Runo |
Saimi72 | Ohimennen | 13.5.2011 | 11 | Runo |
Saimi72 | Ikävissäni.. | 22.2.2011 | 9 | Runo |
Saimi72 | Minä tahtoisin | 9.2.2011 | 16 | Runo |
Saimi72 | Nimetön | 21.1.2011 | 3 | Runo |
Saimi72 | Toinen todellisuus | 4.1.2011 | 2 | Runo |
Saimi72 | Nimetön | 23.11.2010 | 8 | Runo |
Saimi72 | Nimetön | 4.11.2010 | 7 | Runo |
Kommentit
Niinpä, noin voi käydä...hyvä runo
Ihana, unohtumaton hetki! :)
Ah...juuri näin siinä käy... Hetki, joka muuttaa kaiken.. Kaunista! :)
Lyhyesti niin paljon.
Pysäyttävä.
Hipaisu voi jättää ikuisen jäljen.
Hienoa minimalismia runossasi.
Ohimenevät hetket voivat jäädä mieleen pysyvästi asumaan. Kaunis runo.
Hipaisu jättää niin paljon arveluiden varaan, sytyttää tahdon tietää enemmän. Kaunis ja niin totta on runosi.
osaat minimoida sanat joilla suurta kuvaat.
Runosi vie minut mukanaan...
Se kosketus, karkkipaperi...luoja mikä vaikutus hänellä oli. Enkä ole vieläkään unohtanut!
Pidin runostasi paljon!
Pienestähän asia on joskus kiinni ja joskus hyvinkin pieni, vähäinen on enemmmän kuin paljon