Nimetön

Mikään ei tunnu samalta kuin ennen
kaikki on niin turhaa
jokainen askel tuntuu raskaammalta kuin edellinen
kohta en edes jaksa hengittää
Miksi edes hengittäisin?

Tyhjyydessäkin tunnen itseni nurkkaan ajetuksi
Ihmisten keskellä olen hyljättynä ja yksin
Kuka edes katsoisi minua
Jos edes itse en halua nähdä kuvaani

Pelkään, ettei loppu tulekkaan
että tämä kaikki on ikuista
Synnynkö uudestaan
kokemaan tämän tuskan uudelleen
Mitä jos loppu ei tulekkaan?

Kauan olen tätä pimeyttä kantanut mukanani?
Kauan olen ollut hylkiö?
Kuolema korjaa ihmiset ympäriltäni
Muttei minua....