Ajan kulua

Runoilija Olavi Olavinpoika

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 3.10.2003
Viimeksi paikalla: 18.8.2022 18:25

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.9.1961

Kaikki on loppujen lopuksi aivan turhaa.
 
Siitä, kun pidin sinua ensimmäistä kertaa sylissäni
on kulunut jo runsaat 23 vuotta. Verraten lyhyt
mutta tapahtumarikas aika.

Näin ja koin, kun opit kävelemään, puhumaan ja osallistumaan
kaikkeen, mitä ympärilläsi tapahtui. Aika kului.

Tuli aika mennä esikouluun, sitten kouluun ja harrastuksiakin
siunaantui useampia, syntyi myös sisaruksiakin ja aika kului.

Tuli haastaviakin aikoja, mutta niistä selvittiin, eron jälkeen
halusitkin muuttaa luokseni asumaan ja se toi paljon rikkautta
elämääni ja aikakin, se jatkoi kulumistaan.

Menit töihin, syvensit oppimaasi, aloit unelmoimaan,
pienestä tytöstä oli kasvanut nuori nainen

Nyt pudottauduit pois pesästä ja totuttelet siipiesi kantoon
ja niin joudun minäkin.




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava tarina ihmisen kasvusta, laittaa todellakin miettimään <3
 

Käyttäjän kaikki runot