Kyllähän me tiedettiin, että yhdessä ei pilviin kiivetä.
Alusta asti sanottiin, päivä kerrallaan.
Ja, kun sinä lauantain aamuna oven pistit kiinni perässäni.
Tiesin, että hyvä on näin.
Vaikka paha olo minut aina valtaa.
Ikävä sinua, meitä.
Ja sitten huomaan, kuinka helppoa on vain olla.
Antaa elämän kuljettaa.
Sinua ohimennen ajatella.
Vaihtaa muutama sana ja jatkaa taas matkaa.
Toistaiseksi yksinäni kiipeän pilviin.
Selite:
Kiitos yhteisistä hetkistä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oikotietä onneen ei oo, se on karu totuus.
"Toiset etsii tikapuita taivaaseen.." hyvä, haikea runo!