Siinä sitä taas sinä
ääni täristen,
ilma väristen,
saarnasit tapasi mukaan.
Syytä ei tiennyt kukaan.
Et varmaan edes sinä itsekään,
muttei paatostasi hillinnyt sekään.
Eikä se minua nyt vaivannut,
kuten ei muulloinkaan.
Totuutta tosin olisin kaivannut
ja vääryys ei toimi milloinkaan.
Jos sinä olet vimmoissasi kiivas,
ei se minua häpäise,
joka seison suojatta,
kenties jopa luojatta,
tässä sytyttämässäsi palossa
alastomana liekkien valossa.
Sinullahan se on katettu taivas,
jota valo ei läpäise.
Enkä sitä rakentanut minä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi