Se jumaloiva katse
ja kuin yksin olleen
koiranpennun piiritys.
Hyppyjä vasten tyhjää,
katseita läpi näkymättömän.
Sen pikku jutustelu
kaverin tähden
ja nähden.
Ne pehmeät kosketukset
ja kissamainen, hellyyttä
aneleva kiehnäys.
Puskemista tiiliseinään,
ilmaan haromista.
Sen tavarataivaan
luoman tähden
vain nähden.
Kosteat suukkoset
ja iholle tarttuvat
rönsyilevät sanat.
Sileää jäätä,
kuivunutta erämaata.
Väsymystä ja tympääntymistä
silmin nähden,
minkä tähden?
Minkä tähden
nuo näkemäni
minulle kuulumattomat
kohteilleen kuuluvat
heille näkymättömät
saavat miettimään
lahjani tarpeellisuutta?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tavaratalossa monessa kerroksessa...rikasta
kysyvää mietintää.
Monia kiinnostavia mielikuvia tässä.
Ostarin kertoma tarina voisi tosiaan saada jättämään oman lahjan ostamatta.
Mielenkiintoinen runo, hyvä
Tulkitsen tämän siten, että olet katsellut tavaratalossa ihmisten käyttäytymistä, havainnut tavarataivaan aiheuttamaan turhamaisuutta. Se on saanut sinut miettimään, onko tavaralahja se tapa, jolla haluat muistaa läheistäsi?
Sivut