onni variaatioineen

Niille onnellisuus on valinta,
joilla on oman elämänhallinta
siis sellainen johon ei riitä pelkkä elintoiminta
ja sen vaalinta.
Heidän ajatusmaailmassa kaikella on hinta,
mutta silti tärkeintä ei ole mammonan haalinta.

Oma lukunsa ollaan me syntymäonnelliset,
mutta ei syyntakeelliset.
Meillähän on kastuneet yliset
syinä kenties viemärijärjestelmät hajalliset
tai vain katot vialliset.
Ei siis millään muotoa kuvalliset.
Mutta eihän se meitä haittaa,
kyllä meille elämä tällaisenaan maittaa.

Sitten on se koko loppusakki.

Yksi on kuin räksyttävä rakki.
Luonto sen sellaiseksi loi
eikä se mitään luonteelleen voi.

Toisella on aina tyhjä takki.
Ei raukka osaa edes arkiaskareissa toimia
tai osatessa ei olisi voimia.

Kolmannella pelaa vain pakki.
Vaihteita kuulemma eteenkin vaikka kuin olisi,
mutta tyhjää rattaat vaan vaihtaessa kolisi.

Neljäs on kuin kuoreton nakki.
Ei sillä ole vaatteita
eikä edes aatteita.

Viidennen päässä on aina lippalakki.
Tuntematon on sille etiketti
ja siksipä usein kädessä on väärä paketti.

Kuudes on rahalle hakki.
Ei mikään tahdo riittää
ja ”vahingossa” vieraatkin omiin liittää.

Seitsemäs on kuin jakki.
Iänikuinen märehtijä
ja melkoinen kiipijä.

Kahdeksas aina vaan housuihinsa kakki.
Ei sitä kukaan ollut joutanut pytylle opettamaan
ja niin vanhuksetkin joutuvat elämänsä lopettamaan.

Elämä Kupruilee heille kuin korea marmori
ja munan keruu reissuunkin sattuu aina risa kori.
Ei kuki niissä ympyröissä huumori,
vaikka sitä itseänsä on enemmän kuin tonni,
eikä muuten myöskään onni!