♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 4.8.2024 16:04
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Tunneskaalan ääripäissäkin on hyvä silloin tällöin olla kuljeksia, jotta jokaisen ihmisen vajavaisuuskin saisi puheenvuoron. Vilpitön myötätunto on kultaa, edun tavoittelu vain halpaa rihkamaa.
Saitpa ajatuksiin :)
herätti paljon ajatuksia.. hieno <3
Niinpä...sama "vika"... hyvä runo
Tässä on runominä hiukan vaarallisilla vesillä liikkeellä.
Hyvin karikkoisilla vesillä, joissa vakava pohjakosketus teräviin kiviin on hyvin todennäköinen.
Tällaisessa tilanteessa saattaa anteeksipyytäjä itsensä tahattomasti ja hyvää tarkoittaen vaaralle alttiiksi, sillä kuinka helppoa onkaan löytää runon sisältä vääränlaista avuttomuutta ja keinotekoinen itsensä vähättely, vaikka se olisikin juuri se runon tarkoittama ja sisältämä totuus ja rehellisesti esitetty viimeisen lauseen sisältämä sanoma.
Tämä runo tuo hienosti esiin sen vaikeuden, mikä monasti on esteenä anteeksipyynnölle.
Hyvä runo tämä.
samaistuin
loistavaa kerrontaa
Puhuttelevan hieno runo.
Huikeaa anteeksiannon vahvuutta ja myötätunnon lämpöä.
annan,
ei kun siis -hieno runo :D
Tuli tuossa mieleen, että anteeksipyyntö on tässä turha. Tunteitaan ei tarvitse pyytää anteeksi, ja sitäpaitsi se on olutta mik' on menyttä. Hieno runo.
Todellakin tässä on siteenä kuusen närettä
riukuaidassa, ihan juurille kierretty. Tehty kestämään.
Tässä on sitä elämänmakua
luen tästä myös suurta empatiaa
Suoraselkäinen runo. Hyvin kirjoitettu!
Runominä voi tuntea olevansa henkisesti"säksättäjän" ja riitelijän yläpuolella. kun ei alennu samaan vaan pyytää anteeksi kun ei voi auttaa.
Rehellisesti sanottuna minulla ei ehkä olisi noin pitkä pinna.
Sivut