Ritariturnee on pojasta mitä hurjin
ja miun rahatilanne mitä kurjin.
On myyjillä kojuissa kirvestä ja miekkaa.
Tilanne ei naurata rahatonta kynäniekkaa.
Yhtälö on kenties ihan mahdoton
ja poikakin jo melkein toivoton.
Isältä lupaus pojalle miekan teosta
luo uskoa täyttymyksistä haaveidenkeosta.
Aika ei ole ainakaan este.
Olisiko sitä päässä oleva neste?
Nyt on mahdollisuus yhdessä kokea
eikä vaan mantraa laatuajasta hokea.
Kelvollinen miekka kakkosnelosen pätkästä,
nyt otetaan kunnolla mittaa tästä jätkästä.
Lyijykynä, hiekkapaperia, saha ja puukko
Pojalta poskelle saatesanoin rohkaisusuukko:
”Isi kyllä sie siihen pystyt!”
Ajatus päässäni: ”menköön vaikka rystyt,
mutta miekan takuulla pojalle vuolen
muuten ihmemiehenä pojan mielessä kuolen.”
Sanoihin on kynälläni luontainen kaipuu,
mutta miekan luonnokseen pakosta taipuu.
Sahalla katkotaan porukassa puiden syitä.
Ovat vuolijalle joskus melkoisia kyitä.
Sahaus, vuolu ovat otettu koppi.
Nyt on vuorossa uusi oppi.
Tutkitaan tarkkaan puiden syiden kulku.
Onko sahauksemme vapaan juoksun sulku?
Nyt on aika siulle veistämistä näyttää.
Sitä voidaan vuolemisen apuna käyttää.
Kaiken voi tietenkin puukolla vuolla,
mutta eihän jäätelöäkään pelkästään nuolla.
Veistossa tarvitaan vasaraa puukon avuksi.
Isompia sälöjä voi veistellä aluksi,
mutta kärsivällisyys ei ole pahitteeksi
sillä puu ei mitään anna anteeksi.
Poika jo isää innoissaan suitsuttaa:
”Isi, sehän alkaa miekkaa muistuttaa!”
Pikku hiljaa alkaa miekka puusta piirtyä
ja on aika vuolemiseen siirtyä.
Nyt pitää muistaa vauhtia hidastaa
ja seurata kuinka puu puukolle vastaa.
Kun terää oikeista suunnista ohjastaa,
silloin puu terästä suorastaan rakastaa.
”Noin, kokeilehan kuinka se käteesi istuu.”
Pienet sormet kahvan ympärille puristuu
ja hymy suusta silmiin asti leviää.
Suusta kajahtaa: ”Kaikki miulle taistelussa häviää!”
”Poikani, täytyy sille vielä hiekkapaperia näyttää.
On sitten mukavampi ja turvallisempi käyttää.”
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti kerrot kyllä tämän miekanteko hetken.
Kohta kohdalta läpikäyt niin, että lukijakin on kuin puusepän verstaassa ja hiomapöly muotoutuvan puun tuoksun kanssa nenää kutittaa.
Ihania hetkiä ovat tällaiset lapsen kanssa vietetyt askartelu tuokiot, kyllä niissä aikuinenkin saa hyvin paljon itselleen
mielen tyyneyttä ja oman itsensä hyväksyntää ja mieleen jääviä kultaisia muistoja.
Hieno runo tässä.
Tämä sopisi mainiosti ns. lava-ammuntaan;) Pojat on kyllä poikia!
Tässä on taitavaa sanomaa, kuin myös riimi ja rytmi kohdallaan. Kerrassaan upeaa kerrontaa.
Molemmat olette nyt aseistettuja miehiä iskällä sananmiekka ja pojalla jämäkkä kotitekonen ase.
Puuhaselu lapsen kanssa ei ole taatusti hukkaan kulutettua aikaa.
Nostalgiaa...hieno runo, kiitos.
Mukava tarina : ) Jotkin haaveet on onneksi täytettävissä, vaikkei aina kaikki.
Kyllä on poikaa onnistanut, kun noin ihanan isän on saanut :) Tuollaiset asiat jäävät lapsen mieleen loppuiäksi, vanhana vielä muistellaan, että "silloin kun isin kanssa miekkaa tehtiin.." Suloinen runo.
Ihana! olkoon että tässä oli tavaamista, tavasin silti. Ja elin aikaa 25 v. sitten, kun oman poikani kanssa miekkoja vuoltiin. Ne ovat tallessa, odottamassa hänen poikansa ritarisotia... Hieno suhde on, isällä ja pojalla.
Kyll on mahtava isukki pojalla ja taivata kynäilijä viel
Tuollaiset isän ja pojan yhteiset nikkarointihetket ovat moninkertaisesti parempia kuin suoraan kaupan hyllyltä ostettu valmis miekka.
Isukit ovat ihania, lapsensa sankareita. ;)
Sivut