Olen kiitollinen Herra Philipsille
hänen kekseliäisyydestään ja
lahjasta meille alku esi-isiämme
muistuttaville miehille.
Hänen ansiostaan joka aamuinen rituaali
itseni lähes ihmisen näköiseksi
loihtimessa on aavistuksen
verran helpompaa.
Varsinkin hänen keksintönsä
tuunattu eli ladattava versio,
joka vapauttaa
narun päässä kiikkumisesta
siis tarkoitan sen suovan
valita parranajopaikan vapaammin.
Se ainakin näin kesällä,
jolloin jo aamusta sisällä olo on kuin
huonossa ruotsalaisessa saunassa olisi
ja iho on nihkeän tahmaisen kostea
niin kuin baaritiskin edestä lattia
juuri ennen valomerkkiä,
helpottaa kummasti elämää
suodessaan mahdollisuuden
siirtyä ulos tätä toimenpidettä
suorittamaan.
Voisin olla myös kiitollinen
Herra Braunille, jos en olisi
niin ennakkoluuloinen.
En mahda mitään sille,
että Herra Braunin keksintö
tuo mieleen kurittajan
tarkemmin parran tukistajan
ja en näe parran kasvuani
omana syntinäni, joten sen
poistokaan ei tarvinne olla
katumusharjoitus.
Herraa King Camp Gilletteä
kädestä pitäen kiittäisin
– kiittäjiä tosin voisi olla
ihan jonoksi asti–,
jos se vaan mahdollista olisi
– rauha hänen sielulleen–.
Hänen yksinkertaisen tuntuinen
keksintö on ainakin miun näkökulmasta
paras keksintö kautta aikojen
miesten siisteyden ja hygienian hoidossa.
Siinä yhdistyvät vapaus valita paikka,
– tosin tietyin rajoituksin,
joista kohta tarkemmin–
mukavuus ja siisti jälki.
Koko kolmikkoa voinemme varmaan
kiittää nykyisen ihmisrodun porskuttelusta
maan päällä. Heidän keksintöjensä
ansiosta varmaan moni kaula on vahingossa
jäänyt katkeamatta
¬– Puistattaakin ajatus tarttumisesta
partaveitseen¬–
ja ilman heidän keksintöjään
moni parisuhde ei olisi
päivänvaloa nähnyt.
Olen monena nihkeän kuumana aamuna
haaveillut Herra Philipsin keksinnön
käsissä suristessa ja yhtä hitaasti
liikkuen kuin nuo etanat nurmikolla
kulkiessaan työtä tehdessään,
että joku aamu annan kasvoilleni
Kuninkaallisen kosketuksen. Se vaan
vaatii niin paljon…
Pitäisi raahata lämmintä vettä ulos
kahdessa pesusoikossa. Niin kahdessa,
eikö ole käsittämättömän itsekkään
tuhlailevaa. Toisen tarvitsen pestäkseni
itseni ja parranajokoneen. Eihän
kukaan itseään kunnioittava
mies jätä vehkeitään likaisiksi.
Toisen soikon tarvitsen pyyhettä varten.
Eikä siinä vielä kaikki siis sillä
omatunto puolella. Mietin kuinka
ikinä enää silmiin katsoen voin kieltää
lapsen leikkimisen vedellä. Yhtä
eettisen tuskan juhlaa..
No kuka sille tielle lähtee
kestäköön sen kuin mies.
Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan…
Edellä mainittujen tuskien lisäksi
pitää kestää vielä lisää omatunnontuskia.
Parranajon helpottamiseksi pitää kasvoja lämmittää
ja sen takia pyyhe tulee kastella lämpimässä
vedessä siis tehdä huutava vääryys esineen
varsinaista syvintä olemusta ja tarkoitusta
vastaan ja vielä luontoa sekä rahaa
tuhlaillen kuumalla vedellä oman
mielihalun takia. Kyllä siinä, jos missä
koitellaan omatunnon rajoja ja niiden venymistä.
Tänään on jo elokuun ensimmäinen päivä
ja pian alkaa olla aika tältä kesältä
haudata tämä haaveeni.. Käyn henkien
taistoa aikaa vastaan. Enkä tiedä kuinka
tässä taistossa tulee käymään.
Olenko hyvä vai sittenkin itsekäs ihminen..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elävää ja hauskaa kuvausta rutiinitoimesta joka lie miehillä joka-aamuinen peikko. tuli mieleen että entä jos kukaan ei olisikaan keksinyt moista vehjettä ja miehet kasvattaisivat parrat teini-iästä vanhuuteen - kiertäisivät sitä päänsä ympäri (kaljuille sovelias korvikekarvoitus) paksuna tai ohuena lettinä. talvella toimisi uuman lämmittäjänä tai mistä nyt milloinkin kylmä olisi. autoissa olisi partatelineet jne jne lenkkeillessä parta seuraisi tuulen mukana pari metriä perässä kuin peräsin ohjaamassa juoksijaa. veneillessä toimisi liehakkaana apupurjeena. Täytyy sanoa, maailma olisi toinen ilman tätä runossa hienosti kuvattua kolmikkoa ja heidän keksintöjään...
Kerrassaan mainio eepoksenomainen runotarina parranajon kiduttavasta piinasta. Siltikin väittäisin, että naisväki toivoisi epilaattoria kivuttomamman version turhakekarvojen poistoon :)
Veljeni puhuskeli lomallaan jättävänsä ihon kesäloman ajaksi lepäämään parranajosta. Siis sänkipeltona käväisi tässä... kuulemma päivittäinen ajelu rasittaa ihoa. Runostasikin päätellen unelma on tarpeen :-)
Mukava, hauska ja tavallaan aika suloinenkin runo... kaikesta sitä tosiaan voi kirjoittaa ja yllättävällä tavalla jopa : ) Pidän!
Sinulla on taito vääntää kiinnostavia upeita juttuja pitkinä pötkyinä.
Minun runoni on usein lyhyt kuten kananlento, eikä voi aina todetaa kuten sanonta kuuluu: "Lyhyestä virsi kaunis."
Siis, virsistä viis. On parhainta vittailla rukkasella päivän peiliin.
Ajatuksia herättävä, pilkettä silmäkulmassa. Hyvä sinä! Piti lukea kaksi kertaa peräkkäin.
Sivut