Loikka tuplakumijalalle
toi kulttuuriapajalle.
Koukkaus uutuuksille
ja vesiperästä uutisille.
Salissa hartaan hiljaista,
juu ei tee mieli kiljaista.
Käsi ei nyt tapaa tyhjää,
eikä ikkunapöydässä kukaan nyhjää.
Tehdessäni linnoittautumista
avaan suojaukseni tavoittaakseni
toimittajien luoman totuuden
ja mieleni yhteistyön tuloksesta
lähellä totuutta olevan paketin.
Huomaan hienon Rouvan
ensimmäisenä tuntemuksesta,
joka valui törröttävistä hiuksistani
kasvojeni kautta
punaiselle kaulaliinalle ja kolitsille
jatkaen matkaa farkkujen kautta
mustille kävelykengilleni.
Ilmestykseni ulkoinen olemus
ei tuota ilmeisesti toivottua tulosta
ja katse porautuu syvälle silmiini
kaivaakseen sieltä ulos tarvitsemansa.
Nyökkään ystävällisesti hymyillen
vastaten avoimuudella
tälle ikääntyneelle Ladylle,
– Kelan viimeisessä lehdessä
ikääntyneitä tituleerattiin
tahattomasti kääntyneiksi
ja silloin hymähdin sille,
mutta nyt tässä ympäristössä
syntyi uusi merkitys sille lapsuudelle:
Kovakantisen kirjan
arvokkuus ja tyylikkyys pysyvät,
vaikka aika sivuja kääntelee. –
jonka suora ryhti kantoi ylväästi
kaunispiirteisiä kasvoja,
joita koristivat pöytähopean sävyiset
pitkät kiharat hiukset ja silmälasit.
Meikki toimi tehosteena eikä peittona.
Vaaleanpunaisen mitä ilmeisimmin,
jonkun arvostetun merkin
toppatakin avoimesta vetoketjusta
näkyi toukaksi jääneiden mulperien kohtalo.
Kädessään hänellä oli,
lakatusta nelivärikansista pääteltynä,
joku tyyris muotilehti.
Vähäinen, mutta vilpitön eleeni
saavutti ilmeisesti hyväksynnän
hymyn tapaillessa hänen silmiään.
Huulille se ei kuitenkaan kerinnyt
saada laskeutumislupaa,
kun ulkoisesti aikuismainen
ja sisäisesti teinimäinen
henkilö suoritti laskeutumisensa
lupia kyselemättä keskuuteemme
parkkeeraten tietokoneelle.
Aikansa reppua plärättyään
tyrkkäsi töpselin koneeseen
kuulokkeet korville ja
löydettyään juu tuupin
käänsi hanat auki
ja antoi musiikin valua
Rouvan pyhättöön
tai niin sen tulkitsin
hänen tyrmistyneestä ilmeestä.
Neljä muuta lehtisalilaista
ei noteerannut tätä pörssissänsä
millään tavoin ja minäkin
vain hänen reaktioiden kautta.
Syvennyin sukellukseeni
tietojen syöveriin,
kunnes tuntemus kutsui
minua avunhuudoillaan
takaisin pinnalle.
Nostin katseeni
ja törmäsin tuon Rouvan
katseeseen, joka selvästi
oli tottunut saamaan haluamansa.
Huomioni saavutettuaan
hän ohjasi sitä haluamaansa suuntaan.
Siellä tuo henkilö
– melkoinen ilmestys muuten
eikä arvostelevassa mielessä –
jammaili rytmikkään musiikin tahdissa
välillä äännähdellen epämääräisesti.
Rouvan kiristyneistä kasvoista
ja silmiä tapailleen hymyn
muuttumisesta irvistykseksi
päättelin hänen mittansa
tulleen täyteen anteliaasta tarjoilusta.
Eikä sitä päättelyä vääräksi
osoittaneet nollan puhaltaneet eleet,
joilla hän teki selväksi tarvitsevansa
apua ”ilmestyksen” ruotuun palauttamiseksi.
Lopetan uutisretken syventyen tilanteeseen.
Näen kärsimyksen ja tyrmistyksen,
mutten oikein sulata sitä.
Tutkailen muitakin lukijoita.
Löytyisikö Rouvalle tukijoita?
Muista ei ole tapahtunut tavatonta
ja ”ilmestyksen” käytöskin on ilmeisen tahatonta.
Tilanne ei tarjoa montaa mahdollisuutta.
En halua tuomita erilaisuutta ja onnellisuutta,
joten hymyillen rytmiin hyväksyvästi tartun
ja suvaitsevaisuutta häneltäkin vartun.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi