Korpit ovat raakkumaan heränneet.
Raadon tuoksun lie vaistonneet.
Kun tuuli kivien välis pujottelee,
pystyyn kuihtuneet kukat kahisee.
Kiviin on kuvia ja tekstiä kaiverrettu.
Onkohan tässä jotain joskus palvottu?
Nuo kaiverrukset ovat lähes hävinneet.
Suolaiset pisarat ovat ne syövyttäneet.
Juuri ja juuri saa teksteistä selvää.
Vaimo, lapset ja ilo silmään pistää.
Kun katse kauempiin kiviin siirtyy,
niistä hellyys ja onni ainakin näkyy.
Aukon reunalla on kasa kiviä,
joihin ei vielä ole hakattu nimiä.
On siellä myös kaivettu monttu
jonka pohjalle on arkku laitettu.
Tulee mies montun umpeen lapioimaan
sekä sanan rakkaus kiveen hakkaamaan.
Muutama vapaa monttu on enää jäljellä.
Nyt pitäs loppuja unelmia hellästi käsitellä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kovin surullinen...ja koskettava...
Sivut