Pimeellä taivaalla viel tähdet vilkuttaa,
mut kuu hopeevaatteita pois jo vaihtaa.
Revontultenkin loiste on jo hiipumassa
kuin nuotion josta on puut loppumassa.
Koska tärkeistä tehtävistä huolehdin,
unihiekat anivarhain silmistä pyyhin.
Idänpoikana mie auringon herättelen
ja sen päiväs valaisemaan saattelen.
Lämpöä ja väriä evääks sille pakkaan
ja siuta pyydän erityisesti muistamaan.
Kun auringon olen matkaan saatellut,
aloitan kiireellä yön tulon valmistelut.
Aurinko ruvetessa länteen laskeutumaan
kuuta pyydän juhlapukuun pukeutumaan.
Silmieni tuikkeen mie tähdille lainaan
ja rakastani aatellen käyn nukkumaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
idästäpä ne ihanat asiat yleensä alkaa..
lounatuulen täältä sulle lähetän :)
Lännentyttö niiaten kiittää idänpoikaa! :)
Herkistävän kaunis!
snif
todela kaunis runo,hyvä että tuon kuun aamuksi sinne taivaalle laitat niin taas lenkillä saa ihastella,ihanasti kerrot
kiva runo :)
Sivut