Haluan rakastella kanssasi
itseni unohduksiin,
ettei tarvitse enää muistaa,
eikä olisi enää kyyneliä,
eikä kipua.
Olit minussa syvällä ja kovaa,
olet yhä,
enkä halua enää muistaa
kauniin sinisiä silmiäsi,
hymyäsi, joka horjuutti askeliani,
enkä varsinkaan syliäsi,
josta ihanampaa ei vain ollut.
Tule takaisin, kulta, vielä kerran.
Rakastele minut unohduksiin.
En jaksa enää itkeä.
itseni unohduksiin,
ettei tarvitse enää muistaa,
eikä olisi enää kyyneliä,
eikä kipua.
Olit minussa syvällä ja kovaa,
olet yhä,
enkä halua enää muistaa
kauniin sinisiä silmiäsi,
hymyäsi, joka horjuutti askeliani,
enkä varsinkaan syliäsi,
josta ihanampaa ei vain ollut.
Tule takaisin, kulta, vielä kerran.
Rakastele minut unohduksiin.
En jaksa enää itkeä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista, kipeää kaipausta... hyvä runo.
Sivut