Sinun rakkautesi,
meidän siteemme,
tekivät minusta vahvan.
Opin luottamaan itseeni
ja kasvoin naiseksi.
Rakensin elämääni
sinulle ja meille,
ja sitouduin hoitamaan rakkauttamme,
kunnes jompikumpi jättäisi maan.
Et halunnut menneisyyttäsi mukaan
sitten kuitenkaan
ja valitsit lähteä pois
kai suojellaksesi minua.
Minusta tuli taas se pieni
herkkä runotyttö,
joka ei osaa enää mitään,
eikä jaksa uudestaan opetella.
Se, jonka elämästä katosi pohja
ja jonka elämä on vain selviytymistä
päivästä toiseen.
Itken kotona, itken töissä.
Itken, kun joku kysyy jotain sinusta.
On niin ikävä sinua,
vain ikävä ja ikävä.
Joka aamu
hiljainen toivo herää sisälläni.
Iltaisin itkun kanssa nukahtaa
taas uusiin jäähyväisiin.
meidän siteemme,
tekivät minusta vahvan.
Opin luottamaan itseeni
ja kasvoin naiseksi.
Rakensin elämääni
sinulle ja meille,
ja sitouduin hoitamaan rakkauttamme,
kunnes jompikumpi jättäisi maan.
Et halunnut menneisyyttäsi mukaan
sitten kuitenkaan
ja valitsit lähteä pois
kai suojellaksesi minua.
Minusta tuli taas se pieni
herkkä runotyttö,
joka ei osaa enää mitään,
eikä jaksa uudestaan opetella.
Se, jonka elämästä katosi pohja
ja jonka elämä on vain selviytymistä
päivästä toiseen.
Itken kotona, itken töissä.
Itken, kun joku kysyy jotain sinusta.
On niin ikävä sinua,
vain ikävä ja ikävä.
Joka aamu
hiljainen toivo herää sisälläni.
Iltaisin itkun kanssa nukahtaa
taas uusiin jäähyväisiin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi