hämärän henki viipyilee
katoilla ja ilma on raskas
ehkä muistoista tai saasteista
värit ovat kadonneet
vain aurinko
kun jaksaa hetkeksi nousta
ja pian laskeutuessaan kietoo
taivaanrannan purppurapunaan
kuin esiripuksi jonka taakse kätkeytyy
oma hauras maailmansa, ollut ja tuleva
katoilla ja ilma on raskas
ehkä muistoista tai saasteista
värit ovat kadonneet
vain aurinko
kun jaksaa hetkeksi nousta
ja pian laskeutuessaan kietoo
taivaanrannan purppurapunaan
kuin esiripuksi jonka taakse kätkeytyy
oma hauras maailmansa, ollut ja tuleva
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ankeaa sumuista harmautta vaan.
runosi tunnelmissa marrasraskautta, ja silti
valoista toivoa tulevassa ehken antamassa
Sivut