aina joku on kuulolla

murheiden kiteymiä
kuin asteroideja avaruudessa
vapaasti leijailevia olemme
        me ihmiset elettyine eläminemme
        kokemuksinemme, ihan kaikkinemme
        minäsinähän, metehe
        traumapesiä
        elämän oksistojen hangoissa riippuvia

avaruuden soitto ajallaan ravistaa, purkaa
sen kirkkaat äänimaailmat
yliluonnolliset soinnit,
korkeammalta koskevat
kuin puhtain viulun ääni
        suoraan tiedostamattoman tavoittaen
        muodot rikkoen
        uutta luoden

ota vastaan, puhdistaudu
astu alas
kävele, hymyile
elä. juuria tavoittele