Parin vuoden takaa kolahti ovesta muisto.
Oli kesä. Matkustin pohjoiseen mukanani kesäheilani Leino ja Saarikoski. Aika monta nidettä.
Sain katsoa merta ja vuoria, kävellä kilometrejä ja puhua saksaa.
Tuli heinäkuu. Ajoin takaisin kotiin pitkää yötä.
Leino ja Saarikoski takapenkillä.
He näkivät miten vastasin puhelimeen. Miten nopeasti olin ulkona. Miten huusin metsään, jossa vastaan mykkänä katsoivat maatilan valot.
Voinko selittää siis: Olisin palauttanut Leinon ja Saarikosken. Norjan kartankin. Minä vain ikävöin isääni niin. Saanko anteeksi tuon 73,62? Pidin rakkaat runoni seuranani silloin, kun muuta ei enää mielestäni ollut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
