juoppolallin rouvan ilot

Rakkaus ei laske rahojaan.
Onhan sylissä nainen,
kädessä lasi,
ympärillä ystävät.

Aina aamun tullen se löytyy
peiton alta
pörröisin silmin
hymyjä täynnä.

Niin, kannan toki sen kotiin
kengät kopisten
olkapäilläni
kuin suuremmankin aarteen.

Yritän torua, jään käsiinsä kiinni.
Alkaa uudestaan
ikuinen laulu.
Loppuu vasta kun lopun minä.