Ahdistun taas uudestaan
sillä en osaa avata sitä näkymätöntä solmua
joka kuristaa kaulaani
En enää jaksa edes yrittää
olen liian väsynyt vaivautumaan
onhan tämä jo nähty monta kertaa
Turhaudun taas itseeni
enkä osaa muodostaa ymmärrettäviä lauseita
en kestä epäselvyyttäni
Haluan vain että joku avaa solmun
jonka itse solmin vuosia sitten
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi vaikuttaa siltä, kuin olisit hiukan eksyksissä itsesi kanssa, etkä siksi saa solmua avattua. Toivottavasti runot auttavat solmun aukaisemisessa, sillä minua ne ovat auttaneet aukaisemaan monta solmua.
Aivan, ajan kanssa solmut aukeaa, vaikka nyt tuntuisi täysin toivottomalta. Tiedän kyllä tunteen. Yrittäminen voi usein olla sietämätöntä, mutta se tekee vahvaksi. Joku voi auttaa solmun avaamisessa ja sitä kasvaa ihmisenä kun saa solmuja auki ja ymmärtää omaa mieltään paremmin. Ei kannata olla itseään kohtaan liian vaativa eikä varsinkaan antaa muiden painostaa. Joskus pitää vain antaa itsensä pysähtyä. Voimia sinulle.
Nyt voi tuntua onnettomalta, mutta kyllä se aika oikeasti auttaa ja paha fiilis vähintään lievenee. Itsekin ollut syvällä, mutta onnistunut ponnistamaan takaisin.
Koskettavaa tekstiä ja samalla myös (hyvällä tavalla) kipeää, kun saa miettimään omaa menneisyyttä.
Tämä on hieno runo.
Anna itsellesi aikaa. Oivallat matkan etapeilla olennaisia asioita, jotka avaavat ymmärryksesi käsittämään ja kielesi selkeästi lausumaan. Älä pakota - anna aikaa. Jatka kirjoittamista!
Tähän ainakin selkeästi kerroit.
Lämmin virtuaalihali siitä vastineeksi ;D
Ehkäpä runosi ovat solmulle liukastetta, ja ihan itsestään aukenee, hiljalleen. Anna vaan aikaa, ja nauti matkasta parhaasti mukaan.