Nimetön

Asia jota ei
anteeksi antaa voi,
kuuluu kuiskien.
Kuiskien äänihuulilta
tärykalvoille.

Pelkäät että joku
henkäilee sen
korvalehtiäni kohden.

Elin teillä tietämättömillä,
kunnes valaistuin.
Kuulin salaisimman salaisuutesi.
Petit minut.

En voi muuta
kuin toivoa,
että tyttö oli sen arvoinen.

Itsetuntoni romahti.
Pelkään ihmisiä.
Olen vainoharhainen.
Kaikki tahtovat pahaa minulle.

Loukkaavia herjauksia,
syyllistäviä katseita.
Sinä se syyllinen olit.
Minä käyttäydyin
syyllisen lailla.

Haluaisin vain unohtaa,
mutta tiedän etten voi.
Joku on aina muistuttamassa
minua.
Se olet sinä.

En haluaisi nähdä sinua.
Kuulemma rakastat minua yhä.
Varmasti myös sitä toistakin.

Et ole yhden naisen mies.
Tiesin sen jo ennenkuin
avauduin sinulle.
En halunnut uskoa.

Nyt kuiskien
avunpyyntöjä kuulle,
itkien huokailen,
"tule prinssi ja pelasta minut."