Linnun siivet uupuneet, eivät enää kantaneet.
Koteloituneet perhoset, eivät enää heränneet kevääseen.
Kaikki kauniit olivat kuolleet.
Olí vain varjoja ja pimeää, en nähnyt eteeni kävellä.
Oli vain tyhjyys ilman unelmia ja kaipaus ilman kohteita.
Olin ilman identiteettiä, ilman omia ajatuksia, ei ollut minua.
Nyt olet aina mukanani, kun olet päässäni, ikuisesti minun kanssani.
Selite:
Eka runoni tänne :) piti kokeilla. Tää kertoo mun sairaasta minästä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
huh.. kaunis runo :)
Kyllä, koskettavan hyvin olet osannut valita sanat tähän. Hipoo liiankin läheltä minun elämää ja siksi etenkin pidän :) Ja kiitos arvostelusta.
Kiehtova, mielenkiintoisesti etenevä runo. "ei ollut minua" En tiedä, mutta jostain syystä vangitsi minut.