Ensirakkauteni

Löysin ensirakkauteni internetin välityksellä.
Juttelimme niitä näitä,
kunnes ehdotin
että tapaisimme,
hän suostui tapaamiseen
iloisella mielellä,
hän oli komeampi kuin osasin kuvitella,
hänellä oli
pitkät hiukset,
kunnes yhtenä päivänä hän oli minun
takiani hoiksensa mennyt leikkauttamaan lyhyeksi, koska en tykännyt hänen
pitkistä hiuksistaan.

Ja niin tästä alkoi rakkaustarinamme...

Aloimme seurustelemaan maaliskuussa 2005.

Näimme melkeimpä joka päivä toisemme, olimme koko päivän aina yhdessä,
hän tuli minun 18-vuotis syntymäpäivilleni,
jolloin Joonas tapasi vanhempani ja sisarukseni,
vanhempani pitivät Joonaksesta kovin,
sisarukseni myös.
Joonas tykkäsi perheestäni kovin,
isäni kanssa auto juttuja ja
tietokone juttuja.
Yhtenä päivänä päätin esitellä Joonaksen ja
minun isovanhempani toisilleen,
tykkäsivät toisistaan paljon,
tulivat hyvin toimeen keskenään,
mikä oli minusta vain hyvä juttu.
Minäkin olin tavannut Joonaksen isovanhemmat, minun mielestä he pitivät myös minusta.
Olimme aika usein ystäväni Hannan ja hänen silloisen miehen Kaitsun kanssa,
joimme yhdessä,
vietimme aikaa,
ajelimme.
Vietimme Vapun -05 Hannan
ja Kaitsun kanssa,
meillä oli huippu hauskaa,
sitä unohda en milloinkaan.
Hannan ja Kaitsun kanssa haimme usein Joonaksen töistä,
hän oli läheisessä kaupassa töissä.
Ajelimme aina myöhään ja joimme yleensä Hannan kanssa,
miehet eivät halunneet juoda.

Parisen viikkoa myöhemmin suunnittelimme että menen Joonaksen
luokse ensimmäistä kertaa yöksi,
hän asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa
hienossa isossa omakoti talossa.
Minua jännitti tavata Joonaksen vanhemmat ja sisarukset,
ajattelin että mitä jos eivät pidä minusta,
mutta kyllä he pitivät minusta,
hänen isänsä tuli töistä illalla kotiin ja sai kuulla että
Joonaksella oli nais vieras kylässä,
tuli hän esittäytymään minulle.
Suunnittelimme nukkumaan menoa,
ja sinä yönä päätimme tehdä sen
ensimmäisen kerran.
Se sattui ja verta tuli paljon,
mutta ihanaa se oli,
ekaksi kerraksi.
Aamulla nolona verisiä lakanoita pyykkiin veimme,
Joonaksen äiti arvasi heti mitä olimme tehneet,
mutta ei sanonut mitään,
virnuili lähinnä.

Olin aika paljon Joonaksen luona yötä,
minun vanhempani epäröivät päästää minua yöksi,
koska olin se Isin silmäterä,
iskä pelkäsi että satuttaisin itseäni,
mutta en satuttanut,
vaan olin onnellinen että vihdoin olin löytänyt ihmisen
joka rakastaa minua sellaisena kuin olen.
Pari kuukautta myöhemmin päätimme kihlautua ja muuttaa yhteen,
Joonaksen äiti kysyi että tahdommeko muuttaa hänen saamaan asuntoon,
joten saimme vuokra asunnon,
kaksi huonetta ja keittiö.
Ensimmäinen oma ja yhteinen koti.

Olimme molemmat onnemme kukkuloilla,
että saimme oman yhteisen asunnon.
Kun haimme minun tavaroitani,
sanoi isäni minulle silloin
että saan tulla koska vaan takaisin kotiin asumaan,
jos siltä tuntuu tai jos satumme jostain syystä eroamaan ja sitten hän halasi minua.

Saimme yhteisen koiran, chihuahua. Joonas sai sen "syntymäpäivä"
lahjaksi kun täytti 18vuotta. Annoimme hänelle nimeksi Nipsu.
Nipsu oli meijän silmäterä, kaikki kaikessa.
Otimme sen joka paikkaan
mukaan,
kauppaan,
kyläilemään,
Nipsu rakasti olla auton kyydissä.
Nipsun luonne oli vähän ärhäkkä,
mutta nopeasti sopeutui eri ihmisiin ja eri koiriin.

Joonaksen vanhemmilla meni
aika huonosti,
Joonaksen äiti petti tätä isää koko aika,
ja yritti erota mutta eroaminen
tapahtui vasta vuosi tämän jälkeen.
Sain välillä Joonaksen isältä kuulla kunnian,
koska luuli että salailen tämän vaimonsa
puuhia,
vaikka tosi asiassa en tiennyt mitään muutakun sen että hänellä joku ukko on jossain.

Aika usein viikonloppuisin Joonaksen pikku-veli Jasu soitti mulle,
ja itki puhelimeen,
"äiti ja isi tappelee,
isi hakkaa äitiä.
Mua pelottaa tulkaa tänne".
Ja me mentiin sinne
riitojen väliin aina,
melkein sain itse selkääni parisen kertaa kun menin heidän väliin,
mutta se oli pakko mennä,
koska loppua ei näkynyt.
Muutaman kerran joutusin poliisit
soittamaan paikalle,
koska asiat meni niin huonoksi.
Hakkaamista,
huutamista,
haukkumista ja tavaroiden paiskontaa.
Marko vietiin putkaan pari kertaa,
minä ja Joonas jäimme vierashuoneeseen yöksi, ja aamulla
pelotti kun Marko tuli kotiin,
ajattelin että millä mielellä oli..
Mutta aina pyyteli
minulta anteeksi käytöstään,
aina vaan anteeksi pyyteli ja minä annoin.
Ikinä en noita juttuja unohda,
se oli aivan kauheeta.

Kun Joonas lähti armejaan vuonna 2007,
tuli minusta ja hänen äitistään
tosi läheisiä.
Päivittäin näimme,
kävimme kaupoissa ja ajelemassa.
Olin usein heillä päivisin,
kun en jaksanut kotona yksin olla,
kun Joonas
oli armejassa.
Silloinkin Joonaksen isä Marko piinasi minua,
viestitteli minulle ja
soitteli päivisin.
Kerran jopa kun näki että lähdimme ajelemaan Joonaksen äitin kanssa,
niin Marko meitä lähti seuraamaan, ja hyvä ettei päälle autollansa tullu,
koskaan ennen
en ole auton kyydissä pelännyt kuin silloin.
Onneksi päättivät lopulta erota,
Joonaksen äiti muutti omaan omakotitaloon.

Näimme Joonaksen kanssa viikon loppuisin,
se oli ihanaa.
Joonas aina odotti viikonloppua että minut ja Nipsun näkisi,
mekin Nipsun kanssa odotettiin että näkisimme Joonaksen.
Koiramme Nipsu oli aivan innoissaan kun Joonas lomille tuli, mutta
masentui täysin kun oli taas aika palata armejan harmasiin.
Sain aina kuulla,
kun en tahtonut seksiä kovinkaan usein,
mutta
mulla oli omat konstit tyydyttää Joonas.
Seksiä toki suhteessamme oli,
mutta ei niin usein kuin toivoa saattoi.

Joonas oli töissä mäkkärissä,
vuoropäällikkönä.
Teki pari vuoroa aina silloin tällöin armejan aikana.
Silloin meilläkin alkoi menemään huonosti,
olin mustasukkainen,
ehkä vähän liikaakin.
Minulla ei juuri kavereita ollut,
vietin kaiket päivät kotona,
koska en ollut töissä missään,
siitäkin minulle aina valitettiin,
yks jos toinenkin,
koska Joonas elätti meidät
molemmat,
maksoi kaikki laskumme,
minä yritin hakea töitä,
mutta turhaan.

Otimme toisen koiran,
Nipsulle kaverin.
Annoimme hänelle nimeksi Napsu.
Napsu on ihana pieni palleroinen,
Nipsu oli aika mustasukkainen.
Tottuivat molemmat nopeesti toisiinsa.
Leikkivät ja painivat keskenään.

Mutta viimeinen stoppi meidän suhteelle oli,
kun aloin yhden Annan kanssa
kaveeraamaan.
Näimme Annan kanssa pari kertaa kahdestaan,
kunnes näimme neljästeen,
vietimme yhdessä paljon aikaa.
Meistä tuli parhaita ystäviä aika nopeasti.
Yhtenä iltana päätimme kutsua Annan ja Janin meille iltaa viettämään
ja minun syntymäpäiviä juhlimaan,
pelasimme monopolia,
nauroimme
ja juttelimme niitä näitä.
Joonas ihastui Annaan heti ensisilmäyksestä lähtien, siitä hän
minulle kertoi rehellisesti,
ja minä tietysti suutuin.
Mutta Joonas sanoi silti minua rakastavansa ja ei hän haluaisi Annaa
itselleen koska Anna seurusteli,
ja hän seurusteli
minun kanssani.
Joonas sanoi minule usein että ei pystyisi minua
jättämään ikinä,
koska olemme olleet yhdessä jo neljä vuotta,
vannoi minua rakastavansa eläkeikään asti,
mutta toisin kävi,
yhtenä päivänä hän halusi jutella kanssani vakavasti, hän kertoi
että tahtoisi erota ja olla ystävä.
Noh, minulla ei ollut vaihtoehtoja kuin suostua Joonaksen tahtoon.
Itkin monet yöt,
monet päivät,
monta kuukautta,
monta päivää,
rakastamani mies halusi erota minusta.
Ajattelin että mikä mussa vikana,
eikö minua rakastanut enään,
oliko hänellä toinen,
johtuiko tämä Annasta?
Mutta ei kuulemma johtunut,
oli pohtinut tätä monta päivää jo mutta
ei tiennyt miten kertoa siitä minulle,
koska tiesi sydämeni murtuneen.

Joonas aloitti juomaan aika rajusti,
yhdessä vaiheessa huolestuin täysin,
koska sitä tapahtui keskellä viikkoa,
viikonloppuisin ja joka viikko.
Kunnes Joonas
löysi toisen tytön,
rakastui häneen ja muuttivat yhteen asumaan,
jonkun aikaa asuivat
samalla paikkakunnalla,
kunnes muuttivat Ouluun.
He saivat pienen poika vauvan ja
menivät naimisiin,
olen onnellinen heidän puolestaan.
Nykyään emme Joonaksen kanssa
enään olla tekemisissä,
tunteitteni takia,
koska minä tulen häntä ana rakastamaan,
hän oli minun elämäni suurin ja ensimmäinen kunnon rakkaus.
En häntä koskaan milloinkaan
tule unohtamaan,
ja hän sen tietää.
Ikävöin aina välillä häntä ja mietin yhteisiä
hyviä aikojamme.
Ikävöin myös yhteistä koiraamme Nitaa,
en tule heitä näkemään,
en enään koskaan,
ja niin on ehkä parempikin,
muuten tulisi vain paha mieli ja
muistot mieleen.
Olen onnellinen siitä,
että hän on nyt onnellinen siellä missä
ikinä onkin.

Joonas sanoi minulle että saan asua hänen luonaan niin kauan kun saan oman asunnon,
mutta ei mennyt kuin viikko kun sain oman asunnon.
Muutimme Netan kanssa sitten pois.
Moneen viikkoon en nukkunut,
koska ikävöin Joonasta niin paljon,
tahdoin hänen
kainaloonsa,
mutten päässyt.
Joonas toki kävi päivisin Nipsun kanssa luonamme, koska pyysin.
Kuukauden pari siinä sitten asuttiin Napsun kanssa, tutustuin naapurin poikaani Tuomakseen.
Hän sai valoa päähäni,
juttelimme kaikesta,
hänelle avauduin täysin,
hän tiesi minusta kaiken,
hänelle oli helppo jutella.
Hän lohdutti minua kun itkin ikävääni hänelle.
Tuomas on minua
pari vuotta nuorempi,
mutta vaikuttaa paljon vanhemmalta.

Vuosi sitten aloin seurustelemaan hyvän ystäväni Kallen kanssa, seurustelimme ehkä
kolmisen kuukautta kunnes ystäväni Hanna osti minulle raskaus testin,
koska minun
kuukautisiani ei näkynyt pariin kuukauteen.
Tehtiin se testi,
ja plussaahan se sitten näytti.
En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut,
mutta kyyneleet melkein alkoivat valumaan
poskeani pitkin, tajusin että olen todella raskaana. Soitin minun äitilleni
ja kerroin hänelle uutisen,
äiti meni aluksi ihan hiljaiseksi,
mutta sanoi lopulta
että minun täytyy tarkkaan miettiä,
mitä teen ja että tein mä minkä tahansa päätöksen,
niin ovat iskän kanssa mun puolella ja mun tukena ja onnellisia puolestani.
Kerroin myös tulevalle isälle uutiset,
hän taisi vähän mennä shokkiin,
koska viikko tämän
uutisen jälkeen hän minut jätti,
tekstiviestillä.
Tietenkin olin surullinen,
koska ajattelin että saisin miehen ja lapsen,
ihanan pienen perheen.
Mutta minä päätin kuitenkin lapsen yksinäni pitää, vaikka ystäväni Hanna
niin kovin sitä vastusti,
koska hän tiesi miten raskasta on yksinhuoltajana.
Yli puolisen vuotta tämän jälkeen Toukokuussa 2011 kuitenkin minä synnytin
suloisen ja pienen pojan.

Ystäväni Hanna oli mukana synnytyksessä,
kaikki meni hyvin,
paitsi että kärsin kamalasti,
koska supistuksia ei tullut,
ja vauva meinasi hartioistaan jäädä kiinni,
mutta imukupilla
hänet ulos vihdoin saatiin.
Olin niin onnellinen ja tuskissani,
huokailin vain kun vihdoinkin se oli ohi ja sain pienen nyyttini syliini.
Minun vanhempani tulivat käymään melkein heti synnytyksen jälkeen,
iskä ja äiti vaan
kehuskeli Hannalle että hän tuli ja oli mun tukena synnytyksessä.

Nyt poika on kohta 4- kuukautta ja meillä mennyt erinomaisesti, vaikka pojalla ei
isää olekkaan.
Poika sai nimeksi Mika,
hän sai Neljä ihanaa kummia.
Minun ystäväni Hanna,
joka tuki minua loppu raskauden, minun pikku veljeni ja hänen
avo puoliso ja minun serkkuni Jonna.
Minun äitini on täynnä intoa, aina kun pojan näkee.