Nimetön

Kaksi vuotta sitten
olin onnellinen
Se aika oli melkein kuin tämä päivä

kaikki oli kovin kaunista siinä karuudessaan

Vuosi sitten nauroin kyllä paljon
Olin onnellinen, mutta kamalan jännittynyt

Vaikkakin välistä vähän liiankin surullinen

onneksi minulla oli oma peltirumpuni
ja ystävä, jonka vierellä ehkä kaadun taistelussa

Alkusyksystä
vajosin vain

Kesän ensin itkin paikoitellen
Sitten tuli syksy
Ja päällimmäisenä muistan sen katkeruuden, sen itkun, sen murheen

miten saatoinkaan olla niin

palasina?

Mutta nyt luulen
että kaikki on aivan okei