Ihmiset kieroja, mielenvikaisia.
Yrittää voi olla parempi
todellisuus kiskoo helvettiin.
Ja kun kohtasimme
jotain tapahtui.
Olin aito.
Olin rakastunut.
Ja kun antauduin
pelkoni katosivat.
Jos kaikki olisi mennyt niin,
jumalat olisivat yllämme.
Ei ihminen ansaitse parasta.
Sisältä mädäntynyt
ulkoa laho.
Minä vihasin.
Minä rakastin.
Savuna päästin sinut menemään.
Rakkaudesta, vihasin itseäni...
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kumiankka | Teräsmaailma | 27.12.2014 | 1 | Runo |
| Kumiankka | Labyrintin salaisuus | 1.2.2014 | 0 | Runo |
| Kumiankka | Pyöreän pöydän pelkuri | 21.1.2014 | 1 | Runo |
| Kumiankka | Jokaisen taistelu | 20.1.2014 | 2 | Runo |
| Kumiankka | Tatuoin kuvasi käteeni | 29.6.2013 | 2 | Runo |
| Kumiankka | Maan kyyneleet | 2.5.2013 | 0 | Runo |
| Kumiankka | Aallokko | 28.4.2013 | 4 | Runo |
| Kumiankka | Paholaisen silmänisku | 18.3.2013 | 0 | Runo |
| Kumiankka | Linnut | 5.1.2013 | 5 | Runo |
| Kumiankka | Vihasin itseäni | 24.11.2012 | 3 | Runo |
Kommentit
Kaunis, riipaiseva runo. Hienoa tekstiä.
Hienoa runoilua.
Herkkä ja samaan aikaan ruma runo. Sanavalinnat ja ruonon rakenne tekevät tekstistä voimakkaan, repivän ja lukijaa raastavan. Itse pidin tästä hyvin paljon!