Tatuoin kuvasi käteeni

Olen unohtanut mistä olen tullut
mistä olen syntynyt.
Kuljin läpi kiven ja kallion
mursin rystyseni rakkaudessa.

Tulin tänne, kuulin kosken huudon
halusin heittäytyä sen ääniaaltoihin.
Hukkua suloiseen pehmeyteen.
Kuolema on kaunis.

Samalla kuitenkin rakastuin
rakastuin elämään.
Haluan kokea tämän intohimon
tämän tuskan
tämän kauneuden.
Haluan olla kuoleman yläpuolella
yhä uudelleen.

Sanat ja värit eivät merkitse mitään
teot ovat kuuroja minulle.
Tunnen vain tämän hetken.

Auringonpaahde niskassani
painavana ja kevyenä.
Näin minä tunnen sinut
tunnen itseni.
Tatuoin kuvasi käteeni.
Nyt muistan kuka olen.