Olen antanut itseni vajota syviin vesiin
Rakkauteni on kadonneet menneisiin kesiin
Olen maistanut mansikanmakuista suudelmaa
Kutonut kerran onneni rippeistä kudelmaa
En enää haluu pelolle valtaa antaa
Voisipa viimein rakkaus mua kantaa
Mä en lupaa, mut yritän
Löytää onnen keskel tän kesän
Annan itselleni luvan viimein elää
Viimein murtuu sydämeni ikijää
Olen ollut jääkuningas tääl
En oo sulanut ees hellesääl
Olen kirjoittanut runoja rakkaudesta
Elämäni valoisista ja synkeistä vaiheista
Ne ovat minun järkeni koossa pitäneet
Montuissa ja kukkuloissa on elämäni vaiheet
Olen suuri taistelija tän pituiseni matkan
Vaikken itse päätä koska otan hatkan
Pimeän otteeseen en suostu enää jäämään
En anna toisten keitellä mulle myrkkyjään
Annan itselleni luvan viimein elää
Viimein murtuu sydämeni ikijää
Olen ollut jääkuningas tääl
En oo sulanut ees hellesääl
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut