Ovat siipeni vielä maassa
ja tähtein portit haassa.
On haaveeni elää unelmaa.
Miten kaukana unteni maa.
Haaveeni olla kuolematon,
enhän ole jumalaton.
Vain henkäys tuulen
voi kantaa alla siiven.
Katson ylös kohti Jumalaa.
Tämän kaiken kauniin luojaa.
Mielessäni vain kerran huokaan
ja elämän kauneuden huomaan.
Tänään uskon, että on elämää
ja ei silmien ees enää härmää.
Vaan taivaani viimein selkeää ja
annan luvan itselleni elää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ajatusmatka runossasi. Kohdassa "haaveeni elää unelmaa" kipu kivisteli, mut lopun "annan luvan itselleni elää", tuli tilalle toivo.
Toivottavasti saavutit kirjoituksesi myötä rauhan seesteisen.
Kaunis runo.
Positiivinen, kaunis katsomuksellinen runo , kiitos palautteestasi!
Sivut