Se sumuinen aamu, kun tyhjä oli vuoteeni
vain lämpö sun oli jäänyt viereeni.
Sekin katosi hiljaa unessa hiipuen
vaan ääni ja lämpös on nyt enkelien.
Olit taistelija vaan voimas hiipui
mä sussa loppuun asti riipuin.
lähes epätoivoon vaivuin,
ja joka hetken vieressäs valvoin.
Taas tähdet tuikkii rinnalla kuun
mä vielä kerran vierees tuun.
Oot tähti Pohjolan kirkkain
Oot taivaankannen kaunein.
Silloin kerran koulussa kohdattiin
ja yhdessä elämälle villille naurettiin.
Oltiin toisissamme kii, juu and mii.
Vaan eihän rakkaus katoa koskaan
enkä sua unohda milloinkaan.
Taivaissa meidän liitto on ikuinen
vaik maassa elää vielä toinen.
Taas tähdet tuikkii rinnalla kuun
mä vielä kerran vierees tuun.
Oot tähti Pohjolan kirkkain
Oot taivaankannen kaunein.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
