Anna minulle anteeksi, etten jaksanutkaan
kannatella taivasta sormenpäilläni.
Nämä harmaat päivät lipuvat ohitseni,
enkä saa otetta mistään.
Kaikki, mihin silloin uskoin, on kadonnut,
valunut pois sormieni välistä.
Unelmani, jos niitä koskaan olikaan
ovat kuolleet, kuihtuneet pois.
Sinä lähdit silloin, kun sinua eniten tarvitsin
taistelemaan kanssani pimeää vastaan.
Mihin tarttuisin nyt, kun yö on tullut
ja unieni pedot teroittavat kynsiään?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
