Sinusta sinuun katseeni palaa,
katselen sua salaa.
Istun rakkautemme raunioilla,
katselen kasvojasi joilla,
ei vihaa, vain välinpitämättömyyttä.
jos vihaisitkin, vihaisi et syyttä.
Lähtiessäin en katso taakse, en muuten vois
koskaan kai lähteäkään mihinkään.
Minun sydämeni liian raskas kantaa ois,
siksi sun luo sen joudun jättämään.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
