viekää joku pois mut tästä maasta
jonnekin, missä hengittää
kysymättä yhtäkään lupaa
missä sydän lepää pitkän juoksun jälkeen
ja alkaa sykkiä kuin ennen
viekää joku pois mut tästä maasta
sinne, missä kulkea
miettimättä kelpaanko tänään
missä silmät lepäävät unta syvemmin
ja niihin syttyy unohdettu elämän liekki
viekää joku pois mut tästä maasta
se ei ole kotini
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ahdistus oikeen loistaa silmiini :D
ihanasti etenevä runo :)
Hmm. Tykkäsin, kun molemmat "säkeistöt" (jonnekkin, missä hengittää.. ja sinne, missä kulkea..) oli samalla tavalla rakennetut. Se toi eloo tähän.
Kaunis runo, vaikka sisältö onkin aika tuskasta luettavaa/ajateltavaa. Enpä juuri osaa sanoa muuta.
miettimättä kelpaanko tänään
-mikset jättänyt siihen?
Tästä tulee mieleen kauhee uupumus, kun ei jaksa itse itseään auttaa tai pelastaa.
Ja monta muutakin asiaa joita et halua kuulla.
runossasi on ahdistusta ja epätoivoa
se anelee ja pyytää
kaunista tekstiä
ihana runo, siullahan on hyviä runoja! tai siis ainakin minä tykkään ^^