Lupaus

Tässä on hyvällä tavalla elämänmakuisesti, herkästi ja myös vähän kyynisen karheasti, huvittavastakin kiteytetty sitä tunnetilaa ja todellisuutta, jota vähän filosofisempaan tyyliin tavoittelin runossa "sinä olet hän silloin": sinä olet hän silloin // kun pehmeät yöt / helisevät / hentoja kosketuksia / suudelmia kosteilla poskipäillä // niin hauraasti sinä olet // sitten kun olet mennyt, / kun sinusta sanotaan toiselle, / väheksyen: // älä hänestä välitä, / hän on yksi erehdys / kaukaisessa menneisyydessä // silloin sinä olet hän / rakkaani pitkässä, pimeässä yössä / kaikkien niiden epäsointuista kavalkadia // jotka aikojen alusta tähän päivään / kaikilla mantereilla, kaupungeissa / katseiden alla // hylättiin arvoa vaille // mutta nyt, nyt olet sentään vielä sinä // ja vaikka sinäkin, rakkaani, olet yksi niistä / niin kuin jokainen sinä / kerran on hän / ja jokainen hän vain yksi niistä // jotka eivät ole mitään // ja hän laittaa käden olkapäälle, / katsoo rakastaen, / puhuu menneistä rakkaistaan // että ne eivät ole mitään / sinun rinnallasi, rakkaani, eivät niin / mitään // sinä olet korvaamaton, / olet ihmeellinen, ihmeellisin // ymmärräthän, / en koskaan voisi elää / ilman sinua // kaikesta tästä huolimatta // kuinka kaunis oletkaan, / kuinka arvokas // poskellasi vierivää kyynelvanaa / hiljaa suutelen pehmeässä yössä // hauras. Löytyy mun runoissa päivämäärällä 29.10.2010. Tsemppiä, jaksamista ja sydänvaloa sinulle ja jokaiselle meille näihinkin karheisiin tuntoihin. Olet arvokas ja korvaamaton, koska olet!