Polkua pitkin kulkiessaan,
auringonlasku takanaan.
Viimeiset säteet laaksossa,
saivat usvan loistamaan.
Kävellessään muisteli menneitä.
Ystäviä, joita kovasti rakasti.
Juuri surullisesti hyvästeli.
Viimeisen kerran halasi.
Taakse kaihoisasti vilkaisten,
näki auringonlaskun viimeisen.
Jälkeen surullisen silmäyksen,
katosi yksin, pimeyteen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aika western, se viimeinen kohtaus jossa sankari katoaa kankaalta. Minusta se on aina ollutkin surullinen kohtaus enkä ymmärrä miksi se hyvis jää aina yksin.
Todella upea!