Sinä olet minulle
se valoissa tanssiva aika
johon tahdon seisahtua
kun lehdet putoavat
kaupungin puista
hiuksiani nuollen
Tänä syksynä
ne ovat siinä taas
ruskan väreissä
vasten mustaa
ja minä astelen varovaisesti
pikisellä pinnalla
jotta peilit eivät värähtäisi
Vielä muutama kortteli luoksesi
vielä muutama kortteli matkaa
siihen että saan olla
muuta kuin syksyn tuulissa riutuva
epämääräinen hahmo
joka tänä yönä pitää
näitä katuja hengissä
poissa niiltä
kuoleman kylmiltä käsiltä
Sinun kanssasi
minä tiedän olevani
kokonainen
vastakohta merkityksettömälle
ja rappukäytävässä
ovesi takana
minä pelkään kaupungin...
kadonneen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
