etsin jotain niin kovin pitkään
kun hiljaa väsyin siihen pimeyteen
jossa se mikä ei koskaan merkinnyt mitään
rikottiin ja revittiin yhä uudelleen
aina vain vähemmän jaksoin enää uskoa
että olisi jotain enemmän kuin sanatonta kipua
ja juuri kun pimeimpäni kohtasin
sinä tulit, otit varoen kädestäni kiinni
enkä tiedä kuinka muuten siitä kiittäisin
kuin pyytämällä ettet koskaan päästä irti
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| tahrittu | tunnenko sinut? | 7.8.2014 | 1 | Runo |
| tahrittu | Nimetön | 5.8.2014 | 0 | Runo |
| tahrittu | lepää rauhassa äiti | 16.4.2014 | 4 | Runo |
| tahrittu | elämä | 16.4.2014 | 0 | Runo |
| tahrittu | ihminen | 17.1.2012 | 1 | Runo |
| tahrittu | Kiitos | 14.12.2011 | 2 | Runo |
| tahrittu | mieli ei voi unohtaa, koska keho muistaa edelleen | 6.12.2011 | 1 | Runo |
| tahrittu | depressio | 29.11.2011 | 1 | Runo |
| tahrittu | ethän päästä irti | 7.10.2011 | 2 | Runo |
| tahrittu | otteesi | 23.9.2011 | 1 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Haikeaa ja suloinen on loppu.