Meren uhmaaja

Leuto on tuuli ja tyyni on sää,
ei ulapalla aallon kärkeäkään.
Kalastaja rannikolla
uhmaa ääneen kiroamalla:

”Kirottu olkoon tuulen voima,
kirottu olkoon aallonharja!
Vuosia sitten menetin laivan,
se murtui Ahdin voiman alla.”

”Vaan merelle lähden uudestaan
aallonharjaa uhmaamaan.
Nää en myrskystä merkkiäkään
- siis iltaan asti tyyni on sää.”

Niin kalastaja kivikosta
nosti veneen kanervista.
Mies lähti sillä soutamaan
kohti ulappaa rauhaisaa.

Vaan tunnin, parin perästä
nousi myrskypilvi idästä.
Puhuri silloin kääntyi länteen.
Tuuli kaatoi maston mereen.

Tuohtuneena aallon henki,
tuo loukkaantunut myrskyn renki
nosti aallot tanssimaan
ja tuulen laivan kaatamaan.

Vihainen Ahti halkaisi kölin,
pirstoutui pohja ja peräsin.
Loukattu Ahti varasti airot,
varasti mieheltä hengen ja verkot.

Meren uhmaaja; varo vaan!
Meri ottaa, minkä se haluaa.
Se vie hengen, verkot ja laivan!
Palauta ei, vaikka kiroat sen voiman.