Puiden humistessa hiljaisuutta
ja kiiluvasilmäisten eläinten ääniä
astun kostealta sammalmatolta
sisään
pimeään, jonka olet kasvattanut
hennosta rihmastosta
huuhkajankatseeni
totuttua siihen
haukon tummaa kosteaa
yöilmaa
kaukana päivästä, taloista, niistä
karikkeen alla hämäränväki
hajottaa jonkun
vanhoja luita huhuilun
kiiriessä kuusien lomitse
avatessa kaupungin tukkimat korvani
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi