En ole ehtinyt kertoa lähdöstäni, mutten tiedä, viihtyisitkö enää luonani, missä natriumlamput vartioivat yötä pitäen sen pelokkaana loitolla. Kuulin tarvitsevani metsää, kun en saa nykyään unta - missä sinäkään sitten asustaisit? Joskus kai pitäisi sarvista luopua...tassuttelisit silti jonain iltana käymään, toisit samettipimeän mukanasi.
Selite:
Spontaani rykäys.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin runoistasi, niiden tavasta vihjata sellaisesta, mitä ei ole kirjoitettu. Taitavaa :-).