Puiston penkillä tilaa kahdelle.
Kuitenkin siinä istuu vain yksi.
Hän lähti matkaan löytääkseen
penkille viereensä istujan,
ja ainoa minkä hän löysi
oli kahisevasti lentoon lähtenyt
sudenkorento.
Vähän kuin tuo sudenkorento
on penkillä istuvan etsintäprosessi.
Äkkikäänteitä saava,
pyrähtelevä ja kohiseva.
Kakana sulavasta ja hiljaisesta.
Penkillä istuja istuu keskellä
syksyn mahtia, ympärillään lehdistä
peittynyt tie ja hitaasti eteenpäin
kävelevä mummo Exelin kävelysauvojen kera.
Hahmo X ei tule kuitenkaan mutkan takaa
esiin niinkuin saduissa.
Häntä on huijattu.
Penkillä voi istua kuinka kauan tahansa.
Penkkiä voi vaihtaa,
vaihtaa maisemaa.
Mutta mutkan, jonka takaa hahmo X ilmestyisi,
löytäminen on sula mahdottomuus.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
