sanoja

Sanat syövät sisältä päin, luovat rihmastoja, pesäkkeitä, tiheää tahmaista verkkoa
takertuen sormenpäihin,
ranteista käsivarsiin, hartioille,
niskasta valuen pitkin selkärankaa pieninä puukkoina.
Verta vuotavat onkalot, kuin marjapensaat ennen talvea, vierekkäin laulavat kuorossa
kirosanoja, totuuksia, joita haudon, vaikka ne ovat jo kuoriutuneet.
Ja terävät palaset
hiertyvät nahkasta läpi, kiertyen, milli milliltä
Lopulta kiinnittyen luihin ja ytimiin, verisuonista sydämeen. Särkien kaiken joka joskus
vaivalla korjattiin, neulottiin, paikattiin.
Puhuttiin puhtaaksi, kauniiksi, ehjäksi