Seisot siinä
hiljaa, odottaen,
silmät vihaa hehkuen,
tyhjyyteen tuijottaen.
Hylätty, unohdettu,
sisimpäsi haavoitettu.
Käännyt,
kuilun partaalla huojuen.
Ojennat kätesi,
hän tulee luoksesi.
Tönäisee
Pohjaton kuilu nielaisee omansa
Selite:
Jaksotus tökkii. Se ei tule oikeassa muodossa tänne :(
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi haastaa miettimään, miten joskus on voinut loukata toista.
Elämä on...joskus kuoppaisia polkuja.
Huokaillen kiittää Marle.