Kevät-öiden, katulamppujen
varjossa odotamme.
ikävöiden, seassa hamppujen
täällä kuleksimme.
Minä olen, epätietoinen
en tiedä miten päin olisin.
Haluanko vai enkö halua
vedän tätä tyhjää narua.
Elämä on joskus karua
yksinäisellä tiellä.
En olisi nyttenkään, yksinkään
kuka oikea odottaisi minua siellä.
Sinä makaat, itket perääni
unesta viimein herään, niin
Olen taas unesta väsynyt
niin kuin joskus ennenkin.
Tunne, on yksipuolista häneen
miten sen kertoisin.
Kun tunteet on jo toiseen
naiseen toiseen.
Ihmemmoiseen, hauskaan
ja hellään.
Vedänkö pois sen?
kauaks pois sen?
tahdotko sitä ken, itse en
tunteita kiellä.
Outoa on tämä kyllä
en edes hänen nimeensä yllä.
Saati sitten hänen mieleensä
sylkee kasvoilleni kieleensä.
Tämä turhuus on tuttua
me olemme jo parhaat kaverit.
Heitämme yhdessä juttua
pirun kanssa jaamme laverit.
Ei uskoa, eikä toivoa
mitä ne minulle olisi?
Vaan syviä pimeitä kaivoja, vallan raivoja
ne taas tyhjään päähän kolisi.
Nyt minä makaan, itken unelmaani
nousen aamuun ja yksin sen jaan niin.
Olen taas unesta väsynyt
niin kuin joskus ennenkin.
Tunne, on yksipuolista häneen
miten sen kertoisin.
Kun tunteet on jo toiseen
naiseen toiseen.
Ihmemmoiseen, hauskaan
ja hellään.
Vedänkö pois sen?
kauaks pois sen?
tahdotko sitä ken, itse en
tunteita kiellä.
Yksipuolinen asia maailmassa
vittumaista on.
Itse tein sen eräälle, nyt se kietoutuneella kurkkuni kerälle
olen voimaton, melkein sanaton taas uskoton.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä tunnelma teksti, mutta välillä tuntui että loppuriimit oli vähän pakolla väännetty, mutta ei se ole niin vakavaa. :)
itse poistaisin tästä nämä kertosäkeet, en osaa kuulla tätä lauluna korvissani, sen vuoksi uskoisin tämän toimivan paremmin !ihan tavallisena" runona (jos ymmärrät tarkoitukseni ;) )
ihastuin yhteen säkeeseen tässä, oli todella onnistunut.
'pirun kanssa jaamme laverit.'
hyvä!