Ennen vaelsin yksinään
mustaa tietä ja mitään nää.
Harhailin ja orjaannuin
lopultakin korjaannuin.
Astuit mun elämään
sisäiseen hehkeimpään.
Olenko valmis
Murranko malmis?
Olin yksinäinen ja etäinen
kokemuuttaan hätäinen.
En mitään koskaan valmiiksi saa
jaksatko uskoo parempaan.
En koskaan voi mitään luvata
rentuksi voisi jo kuvata.
Lupaukset aina jää
usko en mihinkään.
Ja nyt kun mulla on sinut - Aa...
elämä on parempaa.
Löysin sen rikkauden - Love...
lopultakin rakkauden.
Silti tästä jotain puuttuu
sirpaleiksi kaikki muuttuu.
Jos sanon ääneen tän
vihaisit mua enemmän.
Mitä teen? sitä en tiedä
sopeudutko? sitä et siedä.
Kahta asiaa en pitää saa
sinua ja Aalla alkavaa.
Mä nyt sun luota pois meen
tartu kii johonkin sun onneen.
Löydät varmasti elämäsi miehen
minä kompastuin elämääni tiehen.
Pahat tavat meni sun edelle
henki koskaan ei maistunut vedelle.
Kylvä elämääsi rakkauden kauras
minä olen heikko ja hauras.
Kylmä routa minut vie
kasvaisin missä lie.
Ja nyt kun mulla oli sinut - Aa...
elämä oli parempaa.
Löysin sen rikkauden - Love...
lopultakin menetin rakkauden.
Silti tästä jotain puuttui
sirpaleiksi kaikki muuttui
Jos sanon ääneen tän
vihaisit mua enemmän.
Ja nyt kun mulla oli sinut - Aa...
elämä oli parempaa.
Löysin sen rikkauden - Love...
lopultakin menetin rakkauden.
Tyhmyyttäkin senkin tein
itseltäni kaiken vein.
Kestä en tätä nieluni tajua
Pestä en enää voi sieluni hajua.
Ymmärrä en mikä sisälläni soi
mutta joku myrsky siellä salamoi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mahtavaa riimittelyä paikoitellen, pidin erityisesti mm. näistä kohdista:
"Silti tästä jotain puuttuu
sirpaleiksi kaikki muuttuu.
" sekä:
"Kahta asiaa en pitää saa
sinua ja Aalla alkavaa." Hyvin kirjoitat.
Hyvä runo ja koskettava teksti. Surullista. Tosi kivasti riimittelet.
Mahtava, sanat hyvät ja elämästä kertova. Tästä on hyvä taas jatkaa