Nään sen lentävän,
lähempänä, yhä lähempänä.
Se liitää ympäriinsä,
kuin leikitellen ilmalla.
Käännyn nauraen sitä kohti
ja se hymyilee minulle.
Kuin pyytäen leikkimään kanssaan.
Pudistan sille päätäni,
minulla on kiire,
kuitenkin sanon sille
palaavani huomenna.
Kun saavun takaisin,
se on poissa,
sen paikalla on vain tyhjää.
Aurinko ei paista.
Suren pisaroiden yhtyessä
kyyneleisiini kiirettäni,
jonka vuoksi menetin rakkautta.
Menetin sen sateeseen
ja se ei palaa
Se oli vain sen päivän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi otsikko kiinnitti huomioni, sillä olen tehnyt itsekin runon perhosesta. Aika jännä on nähdä miten samanlaisia tuntemuksia perhoset herättävät meissä ihmisissä katoavaisuudellaan :)
Hieno on runosi ^__^ Pidin tuosta ilmauksesta "kuin leikitellen ilmalla" :)
Runosi otsikko kiinnitti huomioni, sillä olen tehnyt itsekin runon perhosesta. Aika jännä on nähdä miten samanlaisia tuntemuksia perhoset herättävät meissä ihmisissä katoavaisuudellaan :)
Hieno on runosi ^__^ Pidin tuosta ilmauksesta "kuin leikitellen ilmalla" :)