taivasalla

olisi väärin
elää päivä päivältä
pukien itsensä toiseksi

ripustautua elämään
ja lopulta tuntea jyrkkä pudotus
katsoa jyrkänteeltä alas
ja nähdä vain tyhjyys
siellä missä ennen oli
niittyinen laakso
täynnä perhosia

miten aika kuluukaan!

miten voikin olla tietämättä
seuraavan sekunnin antia

pelkäämättä
se on kohdattava
uskallettava
pelätä
osattava olla tietämätön
roikkua ilmassa
hatarien köysien varassa

päästänkö irti vai pidänkö kiinni

päätän irrottaa;
pudota tyhjyyteen

on tehtävä uusi maailmansa
itselleen

luovuttava
luovutettava
luotava

kaikkeutta ei ole
on vain rakennettu

tänä yönä minä nukun taivasalla

allani vain maa-
ilma,
kylmyys