Lumikissa

Tuulen jäädessä kuiskimaan
haavan lehdistöön korkeaan
eivät silmät pysty sulkeutumaan
vaikka karhu jo untaan odottaa

Näätä kulkee vesilätäköissä ja aivastaa
viikset värähtää ja mäyrä nähdä saa
kuinka näätänen kotiinsa luikahtaa
äiti syleilee rakasta lastaan

Jään alle laineet nukahtavat
lumihiutaleet ketun varpaille sulavat
Hyvää yötä, maailma
Metsän peittää nyt valkea lumivaippa

Lumikissa häntäänsä heilauttaa
ja kesän jälkeinen Tellus nukahtaa