Etsin heidän kasvojaan kadulla vastaantulijoista, kaupan kassajonosta, leikkipuiston vanhempien seasta. Etsin heidän kasvojaan, vaikken heitä tunne;
tunnenhan heidän suurimman kipunsa.
Ei kulu päivää, etten heitä ajattelisi, ei hetkeä, etten kantaisi heidän murhettaan sydämessäni, sillä kun katson oman lapseni elinvoimaa, muistan pikkuruisen tytön, ja hänen nimensä nousee kieleni päälle.
Etsin heidän kasvojaan, seulon väkijoukkoa tiedostamattani,
petyn aina ja - helpotun. Kuinka voisin astua heidän eteensä sylissäni terve lapsi kuin ylvästellen
satuttaisinhan, vaikka tarkoitan vain hyvää;
Ei heitä minun myötätuntoni lohduttaisi, suruni tuntuisi vain irvokkaalta puristaessani omaani tiukasti rintaani vasten kuin korostaakseni heidän syliensä tyjää paikkaa
- voin vain suojata heitä ajatusteni siivin, toivoa heille voimaa.
Selite:
Keskosemme täytti vuoden. Meille tämä on ollut ilon ja kiitollisuuden vuosi - toisessa perheessä surun ja kysymysten.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan kaunis.
Oi, onpas kaunis runo.
Sait minut itkemään, eikä sitä enää usein runojen kanssa satu..
Vaikea aihe, ei voi kirjoittaa näin muuten kuin omasta kokemuksesta. Kiitos että jaat nämä tunteesi ja kirjoituksesi myös meille.
Itse lapsia kesken menettäneenä ymmärrän tuskan myös niiden kohdalla joilla on tyhjä syli.
Olen onnellinen (todella!) terveestä ja rakestusta lapsestasi!
Kirjoitat kauniisti, pidin rivityksestä, taukoja oikeissa kohdissa. samoin välimerkkejä ja huomiomerkkejä käytetty mielestäni hyvin.
Lisää näitä...