Sinulle olen rakentanut majan
seinät tauluineen, lipastot muistoineen
kokonaisen, valoisan ja
suljetun pallon kaltaisen
ja vaikka se on museo
ei sinne ole pääsyä kenelläkään
ei edes sinulla
minäkin vain harvoin sinne
enää poikkean
Kaikki esineet ovat paikoillaan
kauan sitten kadonneet
sormus, jonka salainen kirjoitus
on haihtunut
eleesi, hymysi, kuinka nauroit
ja surusi
vieläkin minua kärventää
kaikki
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava, herkkä runo... pidän
Niin tuttua tuo suljettu museo. Hyvä, koskettava runo. :)
Eron jälkeen, jokainen tavarakin, alkaa muistuttaa siitä, kuinka kaikki oli ennen. Se tekee elämästä ja luopumisesta, rakkauden muistoista, voih...niin vaikeaa. Runosi kertoo minulle, tuommoista tarinaa...
Koskettavaa muistelua, kaunista tekstiä. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SINULLE! :)
Kuin 'menneen maailman' tuntoja heijastelevaa tekstiä menneestä rakkaudesta. Hyvä kuva tuo museo, tehostaa ja myös rajaa hyvin kerrotun. Hieno teksti.
Hehku kärventää
jos ei siirry kauemmas
Tuli toisaalla