Illalla pimeän tultua
maaten sängyllä
katsoen tyhjyyttä
tunnen hajoavani taas.
Kuin osat minussa irtaantuisivat
katoaisivat
ikuisuuteen.
Pelkään unohtavani menneisyyteni
tämän hetken
Elämäni.
Luulen sekoavani jo huomenna.
Ehkä tanssinkin kukkaniityllä keskellä lumihankea
jo huomenna.
Menetän itseni,muistini, rakkaimpani
yhtäkuin ystäväni ja Rakkaani.
Ehkä en ole entiseni enää huomenna.
Aamun ensi valot pyyhkivät pois illan hämärät.
Olen muisto entisestäni, osa nykyistäni,
yritän rakentaa tulevaisuuteni
pala palalta.
Selite:
muokkasin jusu en oikee keksi siihen hyvää sanaa...mikä kertos niinku saman asian...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nätti runo, mut mua hämäs toi jaskuli tuol keskellä :D siin kohtaa wi niinku kyenny enää.. :) Mut ku luen tän ja plokkaan ton jaskulin nimen tuolt ni tyksin tosi paljon, toi vika säkeistö oli aivan ihana! jotenkin niin sopusuhtanen ja nätti.